Turun ylioppilaskamerat ry 1980–2004

Teksti: Olli Tuomola

1980-luku – uudet haasteet

TYOK osallistui 80-luvulla usean vuoden ajan Turun seudun kameraseurojen yhteistyöelimen eli TUKSEYTE:n toimintaan ja oli mukana julkaisemassa laadukasta Valovoima-lehteä sekä osallistui Art Foto -näyttelyiden järjestämiseen yhdessä muiden turkulaisten kameraseurojen kanssa vuosina 1983 ja 1987. Myös omaa julkaisutoimintaa pidettiin esillä. Etsimen numeroita oli kaupan kurssien yhteydessä ja päivystyksessä, ja Tiedonjyväsistä otettiin uusintapainoksia.

Syksyllä 1982 yhdistyksen toimisto ja samalla päivystykset siirtyivät Turun ylioppilaiden kristillisen yhdistyksen (TYKY) kappeliin YO-talo C:ssä. Hyvin sujunut toimistotilan jakaminen TYKY:n kanssa on jatkunut näihin päiviin saakka.

Yhdistyksen jäsenmäärä laski vuosina 1980–1985 edellisen vuosikymmenen lopun yli 300 jäsenen huippulukemista alle puoleen. Vuoden 1984 toimintakertomukseen oli lisätty lause: ”Vaikka (… tavoitteena) on ollut aktiivisen jäsenkannan lisääminen, yhdistyksen jäsenmäärä on hieman laskenut.” Jäsenmaksun maksaneita jäseniä oli vuoden lopussa 168 ja vuoden kuluttua 134. Syytä jäsenmäärän laskuun ei ole ilmeisesti selvitetty, mutta mahdollisesti kuvaajien siirtyminen ”kymppikuva-aikaan” verotti mustavalkovedostamisesta elävän yhdistyksen jäsenmäärää.

Toiminta oli kuitenkin aktiivista ja monipuolista, ja siihen kuului kuukausikokousten ja kuvakatselmusten lisäksi aktiivinen kilpailu- ja näyttelytoiminta, kurssitustoimintaa unohtamatta. Kokouksissa keskusteltiin kuukauden kuvista ja niistä koottiin usein näyttely yliopiston kuppilan seinälle. Kilpailuissa oli tavallisesti sekä mustavalko- että väridiasarjat. Turun ylioppilaslehti julkaisi usein kuukauden kuviksi valitut kuvat. Myös seminaareja, ekskursioita ja kuvausmatkoja järjestettiin ahkerasti.

Alkeiskursseja pidettiin vuosittain ja kurssille osallistui vuosikymmenen alkupuolella jopa 200 henkeä. Alkeiskurssin hintaan sisältyi muhkea Tiedonjyväsiä -opasmoniste, josta otettiin vielä 1988 iso uusintapainos. Myös 70-luvun lopun Etsin-lehtiä oli pitkään myynnissä ja kurssiliitteenä.

Yhdistys juhli neljännesvuosisadan taivalta vuonna 1981*) järjestämällä juhlanäyttelyn Luonnontieteidentalon aulassa. Toinen merkittävä juhlavuoden näyttely oli Turun rautatieasema -näyttely Kaupunginkirjastossa. Vuonna 1986 valmistuneen Paula ja Matti Helénin Kasarmialueen kuvausprojektin näyttely kaupunginkirjaston aulassa herätti suurta mielenkiintoa valokuvauksellisen ja kulttuurihistoriallisen dokumenttiarvonsa vuoksi.

”Juhlavuoden satoa” -näyttely esitteli seuran 30-vuotisjuhlavuoden 1986 satoa Vanhan Suurtorin Kulttuurikeskuksessa vuonna 1987, joka noteerattiin myös Turun Sanomien kulttuurisivuilla. Näyttely-yhteistyötä tehtiin osakuntien kanssa ja näyttelyjä pidettiin myös Kirjakahvilassa. Lisäksi samana vuonna yhdistyksen hallituksen tiedotussihteeri Katariina Etholén tuotti Turkuun Larry Clarkin näyttelyn.

Vuonna 1988 yhdistys asetti näytteille SKsL:n viidennen kutsunäyttelyn kahdeksan suomalaisen naiskuvaajan voimin. Teemana oli Mielikuvia Turussa.

Vuodesta 1960 jatkunut valokuvanäyttely Kansallis-Osake-Pankki Yliopistonrinteen konttorin ikkunassa Hämeenkadun alkupäässä päättyi vuoden 1986 keväällä pankin ikkunasomistuksen uudistukseen. Kuvia oli vaihdettu vaihtelevasti noin kerran kuukaudessa yli neljännesvuosisadan ajan.

Turun ylioppilaslehden infopalsta on koko olemassaolonsa ajan ollut jäsenkirjeiden ohella yhdistykselle merkittävä tiedotus-väline. Ennen infopalstan syntyä yhdistyksen toimintaa uutisoitiin lehdessä toimitetuilla parin kolmenkin palstan uutisilla. 80-luvulla infopalstaa käytettiin aktiivisesti myös muiden Turussa järjestettävien valokuvanäyttelyistä tiedottamiseen.

Vuosikymmenen loppupuoli oli Hanna Saarion valtakautta. Hän oli puheenjohtajana vuosina 1986–1990. ”Edistyneemmästä kurssitoiminnasta muistan ainakin, että Kalervo Valli kävi luennoimassa kuvaamisestaan ja vedostamisesta 1987. Tähtikuvausta ja vedenalaista kuvaamista esiteltiin kuukausikokouksissa, mutta varsinaisia harjoituskursseja nämä eivät olleet”, Hanna muistelee. ”Yhdistys teki dokumenttiyhteistyötä myös Maakuntamuseon kanssa valokuvaamalla kaikki Turun kioskit. Kuulostaa oudolta hommalta, mutta oli yllättävän hauskaa. Palkaksi kuvaajat saivat filmiä. Edistyneen mv-vedostuksen perusteellisempi kurssi pidettiin TYS:n avustuksen turvin. Työpaja järjestettiin joulukuussa 1988, ja kouluttajana oli Asko Vivolin SKsL:stä. Syksyllä 1987 oli hyvillä palkinnoilla vauhditettu valokuvakilpailu, joka järjestettiin yhteistyössä Turun Varsinaissuomalaisen Osakunnan kanssa. Hyvätasoisesta annista koottiin näyttely TVO:lle. Useissa kuvissa oli käytetty kokeellisia tekniikoita, mikä herätti vilkasta keskustelua. Sen muistan onnistuneeksi; niitattiin mustaa muovia seinille ja kuvat siihen. Taisi olla jotain muutakin happeningia samalla.”

Päivystyksiä oli lähes koko vuosikymmenen kolme kertaa viikossa, kunnes hallitusväsymys alkoi vaivata valmistuvia hallituksen jäseniä ja työelämään siirtyviä aktiiveja. Syksyllä 1989 siirryttiin kahteen päivystykseen viikossa. Myös kurssitustoiminta hiipui eikä alkeiskursseja järjestetty vuosina 1989–1990.

1980-luvun vaikuttajia yhdistyksessä olivat Saarion lisäksi muun muassa Clas-Olav Slotte, Kimmo Aho, Katariina Etholén ja Jari Kurikka sekä puheenjohtajat Matti Helén, Ilpo Tolvanen, Jukka Holopainen ja Jari Nenonen.

1990-luku – muutoksen tuulet

Keväällä 1991 lähes täysin uusiutunut hallitus järjesti kuukausikokouksen. Paikalle ilmaantui kuitenkin vain kolme hallituksen jäsentä. Niinpä päätettiin lopettaa alkuunsa kuukausikokousten järjestäminen ja keskittyä kurssitustoimintaan ja pimiöiden kehitystyöhön. Samalla keskeytyi eräs yhdistyksen pitkä perinne. Kuukausikokouksia järjestettiin 1990-luvulla satunnaisesti kuvailta-nimikkeellä.

Hallitus päätti luopua laina-avainjärjestelmästä vuonna 1991 ja asennutti labrojen oviin koodilukot. Tämä aiheutti päivystystarpeen vähenemisen, ja jo seuraavana vuonna siirryttiin yhteen päivystyskertaan viikossa. Samalla loppui jäsenmaksusuoritusten perään itkeminen: koodia vaihdetaan alkuvuonna ja uusi koodi kerrotaan vain maksunsa maksaneille.

Ympäristönsuojelun tuulet puhalsivat myös pimiöiden hämärään. Yhdistys alkoi toimittaa kemikaalit ongelmajätekäsittelyyn. Hyvänä apuna on ollut Hämeenkadun valokuvausliike Kuva-Paijula, josta yhdistys on saanut tarvittavat jätekanisterit ilmaiseksi.

Alkeiskursseja järjestettiin vuosina 1991–1996 neljä vuodessa, lukuunottamatta vuotta 1992, jolloin oli vain yksi alkeiskurssi. Opetusta annettiin mustavalkokuvan vedostamisessa ja mustavalkofilmin kehittämisessä, jotka oli erotettu omiksi kursseikseen.

Vuonna 1992 järjestettiin kaksi erikoiskurssia yhteistyössä valokuvakeskus PERIn ja Työväen Sivistysliiton kanssa. Ensimmäisellä kurssilla paneuduttiin mustavalkokuvan jälkikäsittely- ja väritystekniikoihin (toonaus, öljy- ja pastellivärit etc.). Kurssin vetäjänä toimi taidevalokuvaaja Martti ”Kapa” Kapanen. Toinen kurssi käsitteli mustavalkokuvien jälkivärityksen kemiallista puolta. Samalla paneuduttiin erityisesti erilaisiin kemiallisiin väritysmenetelmiin. Sävytystyöpajan vetäjänä oli alaa hyvin tunteva valokuvakonservaattori István Kecskeméti.

Syksyllä 1995 järjestettiin hallituksen värialkeiskurssi ja keväällä 1996 seurasi jatkokurssi. Kursseilla hallituksen jäsenet valmistautuivat pitämään värikursseja yhdistyksen jäsenille. Jatkokurssiin liittyi ekskursio valokuvaliike Kuva-Paijulan värilaboratorioon. Kurssien kouluttajana toimi Juha Ekholm. Samana keväänä järjestettiin myös mustavalkokuvauksen kaksi jatkokurssia: Vedostuksen erikoistekniikat, vetäjänä Olli Tuomola sekä Vesa Väärän valokuvaustyöpaja. Kurssin päätteeksi pidettiin valokuvanäyttely Toden Tunne Café Henrikissä.

Vuosikymmenen loppu oli aktiivista kurssitusaikaa. Alkeiskurssien lisäksi järjestettiin erilaisia jatkokursseja ja kehitettiin uusia kursseja. Vuonna 1999 järjestettiin tiettävästi yhdistyksen historian ensimmäinen digitaalisen kuvan käsittelykurssi. Kurssivalikoimaan kuului vuosikymmenen loppupuolella myös emulsiovedostuksen alkeet, mustavalkokuvan retusointikurssi, koko vuoden kestänyt valokuvailmaisun kurssi ja studiokuvauskurssi yhteistyössä valokuvaliike Starfoton kanssa kurssittajana Juha Jaukkuri.

Pimiötoiminnan lisäksi luoteva osa toimintaa on ollut näyttelyillä koko yhdistyksen historian ajan. 1990-luvulla näyttelyitä pidettiin useita muun muassa Imaami keinutuolissa Hämeenkadulla. Aktiivinen näyttelytoiminta oli helpottunut vuonna 1991 hankittujen näyttelykehysten myötä. Syksyllä 1996 yhdistys järjesti 40-vuotisjuhlavuoden juhlistamiseksi kaksi näyttelyä lokakuussa. Imaamin keinutuolissa olleen näyttelyn nimi oli ROCK ja Kirjakahvilassa teemana oli Mies. Näyttelyitä järjestettiin myös mm. Turun messukeskuksessa ja Rantasipi Ikituurissa.

Vuonna 1998 Janne Mikkonen järjesti yhdistyksen ensimmäisen internet-näyttelyn yhdistyksen kotisivuille. Kotisivujen yhteydessä onkin muun informaation ohella myös pysyvä galleria jäsenistön valokuville. Sivuston löytää parhaiten TYY:n sivujen kautta.

Vuosikymmenen puolivälissä jäsenkokouksia pidettiin aktiivisesti: vuonna 1996 viisi ja seuraavana vuonna peräti yhdeksän. Yhdistyksen jäsenten osanotto oli selvästi parempi kuin aikoihin. Jäsenkokousten teemoihin kuuluivat muun muassa valokuvanäyttelyn järjestäminen, värikuvauksen mahdollisuudet ja väri-ilmaisu sekä digitaalinen kuvankäsittely ja diaskannaus värityöskentelyssä.

Huomattava rooli yhdistyksessä on ollut pimiöiden uudistamisella ja kehittämisellä. Sekä Ala- että Ylälabra remontoitiin perusteellisesti vuosikymmenen kuluessa kahteen otteeseen ja niiden kalusto uusittiin lähes kokonaan – seinien purkamista unohtamatta! Ylälabran väripimiöprojekti toteutettiin vuosina 1993–1997. Juha Ekholmin osuus projektissa oli korvaamaton. Seuraavana vuonna alkeiskurssien määrä nousikin kuuteen – uutuutena värivedostuksen alkeiskurssi. Yhdistys sai lisäksi neljännen toimitilansa keväällä 1997. Tilan saamiseen vaikutti TYY:n pääsihteeri Matti Laihosen aktiivisuus uusien tilojen löytämiseksi TYY:n starttipakettivarastolle. Tila kunnostettiin kesällä TYS:n Janne Kareston myötävaikutuksella ja tilan nimeksi vakiintui myöhemmin Digilabra.

Keväällä 1997 yhdistys neuvotteli ylioppilaskunnan kanssa digitaalisen kuvankäsittelylaitteiston rahoituksesta. Pääsihteeri suhtautui asiaan myöteisesti, mutta TYY:n?hallituksen kanta oli kielteinen. Asiasta keskusteltiin moneen otteeseen hyvässä hengessä. Syksyllä yhdistys teki esityksen Digilabran-projektin rahoituksesta TYY:n edustajistolle, joka kuitenkin hylkäsi anomuksen, vaikka projektia pidettiin hyvänä. Digitaalisen pimiön laitehankinnat aloitettiin kaikesta huolimatta, ja TYY kustansi myöhemmin kaapeloinnin yliopiston verkkoon. Tällä hetkellä Digilässä hyriseekin jäsenten käytössä pieni sekaverkko (PC, Mac).

Jäsenmäärä vaihteli 1990-luvulla sadan paremmalla puolella paria vuotta lukuunottamatta. Vuosikymmenen huippuvuosi oli 1997, jolloin oli 135 jäsenmaksunsa maksanutta. Koodilukon asentamisen jälkeen on jäsenmäärää laskettu mukaan vain jäsenmaksun maksaneet, sillä muilla ei ole ollut enää pääsyä pimiötiloihin. Uudella vuosituhannella jäsenmäärä on pysytellyt selvästi sadan paremmalla puolella vuoden 2003 notkahdusta lukuunottamatta, jolloin alkeiskurssien puuttuminen vähensi uusien jäsenten määrää. Yhdistys onkin TYY:n suurimpia harrastusalayhdistyksiä.

1990- ja 2000-luvun vaikuttajia ovat olleet allekirjoittaneen lisäksi muun muassa yhdistyksen pitkäaikaisin taloudenhoitaja Erkki Lietzén (vuodesta 1991), Ari Kasanen sekä puheenjohtajat Janne Mikkonen, Susanna Kortelainen ja Pia Strandholm.

2000-luku: analoginen vai digi?

Digitaalinen aikakausi siirsi paperisen jäsenkirjeen paperikoriin syksyllä 2000. Sähköpostiversio on nopea, ilmainen ja vähentää hallituksen rutiineja. Kuitenkin tehotiedotusteknologia on kaksiteräinen miekka. Lukevatko jäsenet sähköposteja yhtä tarkkaan kuin vanhaa paperipostia? Kiinnostavaa on lisäksi se, että 1980-luvulla lähetettiin vielä lähemmäs kymmenen jäsenkirjettä vuodessa, mutta nykyään vain kaksi. Tietoähkyn estämisessä yhdistys on ainakin tehnyt osansa.

Pimiökehitys suuntautui värilabran jälkeen yhä suurisuuntaisempiin hankkeisiin. Digilabrassa aloitettiin suurkuvavedostusyksikön (n. 1 neliömetri) rakennustyöt. Studioprojektin tavoitteena oli yhdistyksen jäsenten käytössä oleva studiotila. Heiko Romun yhdistykselle lahjoittama reprokamerajärjestelmä päätettiin muuntaa fotogravyyrin tekemisessä tarvittavaksi polymeerilevyn valotusraamiksi. Ikääntynyt hallitus alkoi kuitenkin osoittaa väsymyksen merkkejä, ja projekteilla on ollut taipumus venyä.

Värikurssien pitäminen keskeytyi vuonna 2000 kurssittajien odottelessa telakehityskoneen hankkimista. Odotuksesta tulikin odotettua pitempi…

Värikuvia tehdään vielä koneilla – yhä useammin digitaalisesta tiedostosta –, mutta käsin vedostettuna väripaperikuva saattaa tulla piankin tiensä päähän, sillä siinä ei ole mustavalkoisen nostalgiaa ja tunnelmaa. Mustavalkoprosessi on myös väriä monimuotoisempi. Yhdistyksien onkin syytä tarkkaan miettiä mitä tarjota jäsenilleen pimiössä – oli se sitten analoginen tai digitaalinen.

* Juhlavuosi pidettiin rekisteröintivuoden 1956 mukaan vuosina 1981–1996. Perinne alkoi ilmeisesti vuoden 1981 25-vuotisjuhlista ja kesti aina 40-vuotisjuhlaan vuonna 1996 asti.

 

Kuvateksti:

Matkailutoiminta aktivoitui vuosikymmenen lopussa ja uuden vuosituhannen alussa. Kohteina olivat useasti Kuhankuonon luonnonsuojelualue, kerran käytiin Tallinnassa ja kerran melottiin Aurajokea aina Nautelankoskella saakka (ja takaisin).

Kuva: Janne Mikkonen